Heinäkuun alku oli aika hiljainen käsitöiden parissa. Kyllä minä jotain yritin tehdä, mutta ei ollut oikein inspiraatiota. Sitten kävimme äidin kanssa Raumalla pitsiviikolla ja osallistuttiin käpypitsikurssille. Se oli taas menoa! Olen aivan innoissani tästä uudesta taidosta.

Ensimmäisen kuvan korvikset ovat opettajan, Risto Lindholmin, käsialaa. Kaksi alempaa kuvaa on minun harjoitteluistani. Täytyy sanoa, että  käpypitsin idea on yksinkertainen. Toteutus on sitten toinen juttu. Kuitenkin vain harjoittelemalla oppii ja harjoitellut olen kovasti.

Käpypitsissä viehättää sen siro kauneus. Ja se, että sen oppimisessa on haastetta! Lisäksi materiaalit eivät ole kovinkaan kalliita. Aikaa menee senkin edestä. Mutta niinhän se on, että mitä enemmän käyttää johonkin aikaa, sitä arvokkaammaksi se tulee.